(julkaistu Sanomalehti Kalevan yläkerrassa 12.7.2015)
Saavatko erinomaiset johtajat syntymälahjana taidot muiden johtamiseen? Vai onko johtaminen sittenkin sellaista, jota voi harjoitella kuten vaikkapa urheilua? Mistä johtuu, että joku osaa toimia ihmisten johtajana paremmin kuin yleensä muut?
Mitäpä jos Oulun seudulla panostettaisiin entistä vahvemmin ihmisten johtamiseen? Onko hyvä johtaminen sellainen kilpailuetu, jota kannattaa tavoitella?
Useimpien mielestä suomalaisessa työelämässä on parantamisen varaa erityisesti ihmisten johtamisessa. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että hyvällä johtamisella vaikutetaan merkittävästi organisaation menestymiseen. Työn ilo ja hyvä johtaminen kuuluvat yhteen.
”Minä nyt olen tällainen, en minä tästä muuksikaan muutu.” Tällaiseen ajattelutapaan törmää silloin tällöin. Onneksi asenne on ajattelutapa, jota voi opetella ja muuttaa. Ensimmäinen askel on, että uskaltaa myöntää itselleen sen, että omassa asenteessa on kehitettävää. Ainakin sellaisia ajattelutapoja, jotka rajoittavat omaa ja muiden menestymistä, kannattaa muuttaa.
Johtajan asenteella muihin ihmisiin ja asioihin on iso vaikutus. Jos esimerkiksi virheitä pelätään kohtuuttomasti, voidaan kadottaa luovuus. Ja jos vain johtaja osaa tehdä päätöksiä, organisaatio menettää jotain olennaista ketteryydestään. Asennemuutosta voi vauhdittaa tietoisuudella siitä, että johtaja voi tehdä omalla asenteellaan paljon tulosta – tai tuhoa.
Jotkut henkilöt ovat epäilemättä enemmän johtajatyyppejä kuin toiset. Silti vähemmän johtajatyyppinenkin henkilö voi halutessaan kehittyä mainioksi johtajaksi. Se edellyttää, että hänellä on tahtoa kantaa vastuuta itsestään ja muista sekä sen tiedostamista, että johtajuutta voi oppia.
Johtaminen on taitolaji, jossa kehittyminen kannattaa aloittaa omasta itsestään. Muiden johtaminen on mahdollista sen jälkeen, kun osaa johtaa itseään. Oman minänkin johtamisessa tarvitaan hyvää itsetuntoa, jämäkkyyttä ja joustavuutta. Kun kehittyy omien vahvuuksien varassa, syntyy itselle sopiva, aito ja ammattimainen tapa toimia johtajana.
Hyvän johtamisen perusasiat ovat yksinkertaisia. Kun johtaja keskustelee ja käyttäytyy muutenkin asiallisesti, paljon on jo voitettu.
Koska ihmiset haluavat tulla johdetuiksi, johtajan keskeinen tehtävä on näyttää, mitä kohti mennään. Kun suunta on selvillä, myös osaamisen kehittäminen sekä innostavien ja riittävän haastavien tavoitteiden asettaminen helpottuvat.
Johtamisen puutteet eivät johdu koulutuksen tai tiedon puutteesta. Kumpaakin on tarjolla riittävästi. Keskeistä onkin nyt se, miten tieto viedään käytäntöön, uusiksi toimintatavoiksi ja entistä paremmaksi johtamiseksi. Yksi tapa tähän on henkilökohtainen, pitkäkestoinen valmennus.
Valmennuksen lähtökohta on johtajan halu kehittää itseään ja saavuttaa parempia tuloksia. Kun ihmiset kehittyvät, organisaatiotkin kehittyvät. Luottamuksellisissa keskusteluissa valmentajan kanssa johtaja voi löytää uusia toimintatapoja ja ennakkoluulottomia ratkaisuja.
Valmennuksessa ei opetella yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Valmennuksen vahvuus on siinä, että johtaja itse löytää toimivia ratkaisuja, jotka sopivat hänen organisaationsa tilanteeseen ja jotka hän voi toteuttaa itselleen sopivalla tavalla. Oppiminen oivallusten kautta vaikuttaa vahvasti.
Johtamisessa löytyy yhtäläisyyksiä huippu-urheiluun. Hyvä johtaja suhtautuu omaan työhönsä samalla intohimolla kuin huippu-urheilija omaan lajiinsa. He arvostavat omaa tekemistään ja haluavat kehittyä siinä yhä paremmiksi.
Huippu-urheilijoilla on henkilökohtaisia valmentajia siksi, että menestyminen kovassa kilpailussa vaatii omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamista ja niihin paneutumista. Samalla tavalla johtajan henkilökohtainen valmennus mahdollistaa keskittymisen hänelle ja hänen johtamalleen organisaatiolleen tärkeisiin asioihin.
Onko sittenkin niin, ettei kukaan saa syntymälahjana taitoa olla hyvä johtaja? Vielä tähän mennessä en ole kohdannut menestyvää johtajaa, joka ei tunne tarvetta kehittää itseään. Hyvät johtajat uskovat pystyvänsä kehittämään itseään ja muuttamaan asioita. Hyväksi johtajaksi ei synnytä. Sellaiseksi kasvetaan.
Kun johtamisella on merkittävä vaikutus organisaation menestymiseen ja kun johtajana voi kehittyä, pitäisikö johtamisen kehittämiseen panostaa? Voisiko Oulu tulla tunnetuksi paikkana, jossa organisaatioita johdetaan hyvin? Voisiko ”oululainen johtaja” olisi käsite, jota muuallakin arvostettaisiin?